LC Camptelly

Osa 2: Oletko sinä se oikea?

Osa 2: Oletko sinä se oikea?

Voi kiitos paaaaljon kaikille kommenteista! Ne piristivät niiiin paljon, mutta latailin vaan kokoajan niin tämä osan tuleminen hieman viivästyi.. Nyt kuitenkin sain kasaan tasan viitisenkymmentä kuvaa, ja aloittakaamme osa. Niinjoo, kun kaikki kyselivät Susanin hiuksia, vaatteita, meikkejä, ihoa jne, kaikki mitä kysyttiin löytyy edellisen osan kommentointilaatikossa, kirjoitin ne sinne. Aina vaan ladattuja saa kysellä, mutta katso vastasinko kysymykseen jo edellisessä osassa :3!

Seuravana iltana Susanin tontille tupsahti mustalaiseukko, joka kertoi voivansa tuoda mukavan, komean, rikkaan ja hauskan miehen, + tietenkin karismaa ja mekaniikkaa löytyisi, niinkuin Susan haluaisi. Susan ei voinut vastustaa kiusausta, pakko kokeilla! Harmi vain eukko pyysi kunnon summaa joka kerrasta, joka ei niinkään Susanin mieleen ollut, mutta raha on tehty tuhlattavaksi..

Eukko kaivoi laukustaan ison kristallipallon, mistä tulvi valoa todella paljon. "Noniiinh, nuori neiti. Pistäppäs kätesi tähän kumppanini päälle ja toivo hartaasti..", eukko myhäili ja nauroi katkeraa naurua. "Mitä jos tämä olikin jonkun naapurinpojan pieni pila, eikä eukkoon ollut luottamista. Vai oliko nainen oikea ennustaja?" tuhannet kysymykset valtasivat Susanin pään, mutta hän ei aikonut luovuttaa.

Nojoo, ulkonäöllistä tietävyyttä eukolla ei ainakaan ollut tuodessaan tämän hirvityksen maan päälle. Sanaa sanomatta Susan viittoi vaan ihmettelevän miehen pois. Tuo oli nyt kyllä aika kurjaa käytöstä Susanilta, sehän olisi kauheaa jos olisi tuo mies, ei tietäisi missä on, ja viitotaan vain lähtemään. Ainavaan ihmettelevä mies lähti lampsimaan satunnaiseen suuntaan, ties mistä tullut on, noh, ei meidän asiamme...

Susan päätti kuitenkin kokeilla vielä uudelleen, kuka ties se oikea löytyisi nyt. Mies omasi kauheat piirteet, mutta pahin niistä on tuo nenä ja posket. Hyhh.

Kun Susan oli luovuttanut miesten suhteen ja mennyt pettyneenä päivään nukkumaan, aamulla kukonlaulun aikaan kuvassa oleva söpö otus tallusteli Susanin tontin ohi. Sen lisäksi, että pingviini oli söpö ja herttainen, oli Susan lukenut eilen horoskoopistaan että kukonlaulun aikaan jokin asia toisi hänelle onnea. Tämä pingviini oli se onnentuoja, siitä Susan oli hieman taikauskoisena varma, ja meni jo ennen tapahtumia kiittelemään ja taputtelemaan tuota herttaista pikku olentoa.

Kun pingviini oli lähtenyt, näki Susan jotain kauheaa, postiluukun, jossa olisi varmasti jotain. Varovasti nainen kurkisti postiluukkuun, mitäpä jos siellä olisikin bilekutsu joihinkin mahtaviin bileisiin tai vaikkapa paketti salaiselta ihailijalta? Siellä ei kuitenkaan ollut kuin iso kasa maksettavia laskuja, äh, pingviini taisi tuoda vain huonoa onnea hyvän sijasta..

....tai sitten ei! Nimittäin tälläinen todella hyvien geenien omaava mies käveli tontin ohi Susanin ollessa postilaatikolla. Tämä voisi olla Susanille se oikea, eikö niin?

"Hei. Minä olen Susan Camptelly", Susan esittäytyi. "Hei. Fred", mies kertoi nimekseen. "Asutko.. Asutko sinä todellakin tuossa pienessä rääpälössä?" hän jatkoi. "No jooh, kyllä asun..", Susan sanoi ja tunsi poskiensa punastuvan. Tätä rataa keskustelu jatkui muutaman tovin, kysellessä kaikkea mukavaa ja tavallista.

"Tuota.. Millaisista naisista sinä pidät?" Susan kysyi hieman hämillään. "Jos totta puhutaan, juuri sinunlaisistasi. Pidän väreistä tykkäävistä luontoon hurahtaneista naisista, mutta jos ulkonäöllisesti pitää sanoa, rakastan punahiuksisia!" Fred sanoi. "Ihanko totta! Sepäs sattui", Susan ilostui mutta rupesi änkyttämään jutteluaiheiden loputtua.

"No tuotah.. Tämä on nyt vähän hölmö kysymys, enkä valitse miehiäni tämän takia, mutta.." Susan aloitti. "Mutta mitä?" Fred keskeytti. "Noh.. Oletko.. Oletko varkas.. Tai siis.." Susan kysyi vaivalloisesti. "Noh, jos totta puhutaan, pidän itseäni ihan rikkaana. Että niinh.." Fred vastasi ja hymyili Susanille, joka yhtyi hymyyn oitis.

Kun Susan ja Fred olivat juoneet pienet kupposet kahvia ja rupatelleet keskenään kuin vanhat kaverukset, Susan halasi Frediä ystävällisesti. "Sinun pitäisi nyt lähteä, minun nimittäin pitää mennä pian töihin", Susan pyysi. "Juu, tottakai, ymmärrän..", Fred sanoi ja jätti Susanille vain pienen paperilapun, jossa oli hänen puhelinnumeronsa.

Nopeasti kello tuntui kuluvan ja Susan huomasi olevan vieläkin yövaatteissaan. Nyt hänen täytyisi nopeasti haukata muutama voileipä lauantaimakkaran kera, ja sen jälkeen vielä suihkuun ja laittaa työvaatteet päälle ja odottaa työauton tulemista.. Kyllä hän ehtisi.

Ja niin nainen ehtikin, juuri työauton kaartaessa pihaan hän astui ulos. Nyt vain kyytiin, tänään hän saisi ylennyksen, hän kun oli siihen niin valmistautunut!

Niinkuin Susanin ilmeestä selvän saa, pitkän työpäivän jälkeen hän tuli ylennys mukanaan kotiin! Nyt hän olisi divaripelaaja, ja ylpeä sellainen!

Mukana juhlistamaan ylennystä Susanin mukaan oli ängennyt myös tämä mies, joka sai kylläkin lähtöpassit heti! Charmia, tai edes huumorintajua ei mieheltä löytynyt, joten hän sai lähteä kotiin.

Ylennyksen kunniaksi Susan sai tavallisen palkkasumman lisäksi myös bonusrahaa, ja hänelle kertyi ihan mukavanlainen kassa. Niimpä Susan osti fillarin, sillä pääsisi minne tahansa ihan mukavaan vauhtiin, mutta se oli miljoona kertaa halvempi verrattuna autoon.

Tylsyyden vallatessa Susan otti erään konsanaan saamansa lastenhoitokirjan esiin ja rupesi lukemaan sitä. Tulevaisuudessa hän haluaisi oman tyttären tai pojan, miksei vaikka useampiakin, joten oli hyvä jo nyt keskittyä ja opetella lastenhoidon salat, niin raskauden aikana ei olisi paniikkia.

Seuraavana aamuna Susan ei voinut vastustaa kiusausta - hän kaivoi rakastamansa paperilapun esiin ja soitti Fredille. Kun he olivat juorunneet pari tuntia, Susan päätti kysyä: "Nohtuota.. Tulisitko meille?" hän kysyi ja yritti kuulostaa luontevalta, vaikka oikeasti hän tutisi pelosta, mitäpä jos Fred vastaisi kieltävästi! Kuitenkin Fred vastasi tulevansa ilomielin, onneksi.

Nopeasti nainen kipaisi suihkuun - eihän hän halunnut haista hikiseltä ehkäsenoikean edessä? "Nopeasti, nopeasti, nopeasti.. En ehdi nyt olemaan täällä kuin viisi minuuttia, nopeasti", hän hoki itselleen ettei jäisi suihkuun tunniksi, mikä oli hänen yleisin suihkussa olemisen aika.

"Mukava nähdä sinua taas, söpö neitonen", Fred tokaisi tullessaan perille. "Kuin myös", Susan vastasi ja iski silmää miehelle.

"Sinun hiuksesi ovat pienen muutoksen tarpeessa", Susan sanoi ja houkutteli Fredin parturituoliin. "Mitäpä jos hieman muokkalisin niitä?". "Noh, tämän kerran. Toivottavasti en pety", Fred myöntyi.

Tuskinpa petyit, kuomaseni, kun sait noin upean letin päähäsi! Kaiken lisäksi, että hiukset olivat muodikkaat ja mukavat, ne vielä sopivat ja sointuivat Fredin ihonväriin. Söpö poju punainen on, täytyy myöntää. (Hehehe, keksin reps, "lempinimen" Fredille. Fred - f = red, red = punainen ! : DDD)

"Voi kiitos! Kuinka sinä oletkaan noin taitava!"

♥♥♥♥ ENSISUUDELMA! ♥♥♥♥

"Noh kun.. Kun tuokin tapahtui, niin ajattelin että... voisimmeko seurustella virallisesti? Ja tämä kutsu kylääsikin voisi olla ikäänkuin treffit", Susan kysyi ilonpilke silmissään. "Tuota juuri meinasin kysyä sinultakin. Eli sopiihan tuo, todellakin!" nainen sai vastaukseksi.

Fred kysyi, voisisiko Susan hieman hieroa hänen niskojaan, ne kun sattuivat olemaan niin usein kipeinä. Susan tietenkin vastasi myöntävästi ja hieroi Fredin niskoja. Se näytti tehoavan ja hyvin, kukaan kun ei ollut hieronut Fredin niskoja moneen vuoteen!

Pussailuista siirryttiin jo vähän isompaakin..

Ja vielä isompaan.. Nojooh, jos pienen yksityiskohdan haluatte, niin voin kertoa että peitto sai kunnolla kyytiä.. d:

"Rakastan sinua". "Niin minäkin sinua." "Nyt vain.. työni alkavat!"

Ja niin Susan lähti töihinsä divaripelaajana, hieman mukavimmissa kuteissa onneksi..

Ja niin se ylennys tuli sieltä taas! Taitaa Susan olla aikamoinen onnenpekka, eikö niin? Nyt hän on tulokas, eli jo hyvällä mallilla.

Pian tämäkin päivä vaihtui iltaan, ja Susan meni katsomaan, kun joku soitti ovikelloa. Soittaja, Fred, juoksi vain pois paikalta mutta jätti tämän ihanuuden pihaan, nimittäin ruusukimpun unelmatreffejen kunniaksi♥♥♥♥

Hän kuitenkin näki pyörän takana kökkivän Fredin, hän kun halusi nähdä Susanin ilmeen. Susan veti miehen pois fillarin takaa, ja kysyi häneltä kauniisti, että josko hän voisi muuttaa Susanin luo, ja tottakai Fred suostui.

"Todellako? Voi että tämä on ihanaa! Sinä olet niin ihana ja.. voi että! RAKASTAN SINUA NIIIIN HIRVEÄSTI, mutta että vielä tämä!"<3

Pienen tyylinmuutoksen jälkeen Fredistä kuoriutui vieläkin komeampi tapaus, mutta sininen villapaita oli pakko jättää koska Fred kertoi pitävänsä väreistä eniten sinisestä. Hän on perhetavoitteinen härkä, joka havittelee elämäntoiveenaan opetusministeriksi tuloa, eli opetusuran huippua. Fred pitää punatukkaisista kunnon omaavista naisista, joiden täytyy olla töissä jossain, vaikka mies itse ei olekaan tällähetkellä töissä missään. Mies on siisti, ujo, leikkisä, marisija ja laiska.

Yksinkertaisesti mies toi rahaa mukanaan, ja talo remontoitiin. Tälläinen laatikkotalo siitä syntyi, ihan ok.

Tässä vielä pohjapiirustus. Olohuoneesene päästään ulko-ovesta. Olohuoneen vasemmalla puolella on vessa, oikealla puolella makuuhuone (se on noin iso, koska jälkikasvun ilmestyessä laitan kehdot sinne, ja voin myös laittaa väliseiniä, mutta siitä en ole vielä varma) ja yläpuolella keittiö. Nyt esittelen pikaisesti vielä huoneet:

Olohuoneen toinen puoli. Oikealla näkyvästä ovesta päästään siis ulos, ja näkymä on tälläinen.

Änd toinen. Huoneen pääväri on valkoinen, mutta sinne on sujauteltu myös beigeä ja ruskeaa + sinistä ja vihreää pienet palaset.

Pääsävyisesti ruskean ja vihreän sävyinen keittiö näkyy tässä kuvassa. Taisiis puolet siitä 8D.

Jaah toinen puoli.

Tässäkin huoneessa yhtenä sävyistä on vihreä, ja myös tuollainen.. "ihmeellisen ruskea".Toisesta puolesta en ottanut kuvaa koska se on typötyhjä, ja tuo vaatekaappi siirtyi hieman koska se oli mukamassa sängyn tiellä.

Vessaan en olekaan niin tyytyväinen, kun rahat rupesivat loppumaan ja otin vain kaikkea halpaa, niin huoneesta tuli sekavärinen. Ei muuten kannata ihmetellä tuota keltaista laatoitusta oikeassa reunassa, se jäi siihen vahingossa mutta olen korjannut sen jo pois.

Toiiinen puoli. Tuohon toiseenkin reunaan jäi tuo keltainen kaakeli, mutta se on jo poistettu ja tilalle laitettu tuota valkoista.

Ensimmäinen yö uudessa talossa<3 Niiiiin söpö pari<3

Yön jälkeen Susan tunsi mahassaa outoja kirpaisuja, tämä ei ollut tavallista pahoinvointia. Mikä hänen oikein oli?

Samassa Susan tunsi oksentavansa sillä samalla sekunnilla, mutta oksennusta ei vain tullut? Tämä ei ollut enää mukavaa, mikä Susania oikein vaivasi?

Aiheesta toiseen - olen huomannut, että Fred on eräässä asiassa täydellinen Susanin vastakohta, hän oli nimittäin kauhea aamuvirkku! Hän oli postinkantajan tullessa ollut virkeillä jo monta tuntia, joskin yöpaidassa kylläkin. Sai mies kuitenkin postinkantajasta oivan ystävän.

Aavistiko Fred Susanissa jotain? Hän nimittäin kokoajan auttoi Susania eikä antanut hänen tehdä mitään, kaiken hän teki jopa mielellään. Tämä kuulostaa varsin omistuiselta..

Kaikkien piirteitensä lisäksi Fred oli oikea eläinrakas, ja tiesi hankkivansa joskus Camptellyjen perheeseen koiran tai muutamankin. Tällähetkellä hän kuitenkin tyytyi vaan silittelemään naapurin karanneita koiria.

Tässä tämä nyt oli, ja arvatkaa kauanko kesti kirjoittaa nuo tekstit tänne vuodatukseen? Kaksi tuntia! Huhhuh, toivottavasti tämä oli sen arvoista. Kuitenkin ensi osassa ilmenee ainakin, mistä Susanin ja Fredin outo käytös johtui. Comments, please!